Liikunta: Kun mikään ei toimi

Tänään oli päivä, jolloin mikään ei toiminut. Tai sanotaan suoraan, on ollut sellainen viikko. Viikonloppuna minuun iski jonkinasteinen vilustuminen ja yhdistettynä lukuisiin kouluhommiin ja rästiinjääneisiin kotitöihin, tämä aiheutti yksinkertaisen lorvikatarin. Ei vaan napannut. Mikään.

Tänään saimme viimeinkin aikaiseksi treenikaverin kanssa salille lähdön ja tuntui hyvältä; nyt tehdään kunnon treenit! Homma alkoi hyvin, juoksumatto oli vapaana ja lämmittely tuntui toimivan, venyttelyt päälle ja avot. Mutta siihen se helppous sitten loppuikin. Olin ajatellut ensin alkuun tekeväni käsitreenin, mutta se puoli salista oli tupaten täynnä eikä juuri tänään tehnyt mieli roudata kolmea settiä käsipainoja toiselle puolelle.

Joten päätin tehdä alavartalo-ohjelmani. Noin kolmanneksen harjoituksistani tehtyäni treenikaverini kuitenkin sanoi minulle, ettei hän voi hyvin, ja että hänen täytyy lopettaa treeni tältä osalta. Vanha vaiva oli palannut ja treenaamisesta ei hänen osaltaan tullut mitään. Saatuani häneltä vakuuttelut, että kotiin pääsee kyllä yksin, palasin treenin pariin. Ihan into poissa.

Yritin palauttaa intoani juoksumatolla, mutta tuntui kun olisin kävellyt tervassa. Ja pisteenä iin päälle, kun luulin että mikään ei voisi olla huonommin, palohälytin alkoi soimaan. Mitään tulipaloa ei kuitenkaan ollut, vaan salilla kävijöiltä sain tietää että hälytin on reistaillut nyt pari viikkoa. Palomiehet tulisivat varmasti pian ja sammuttaisivat sen.

Minä otin tämän merkkinä siitä että nyt ei vaan natsaa. Pakkasin kamppeeni ja painuin kotiin. Soitinkin sitten treenikaverille ja ilmoitin, ettei hänen tarvitse voivotella lähtöään, koska treeneistä ei kuitenkaan olisi tullut mitään ja listasin miten huonosti tänään oli mennyt. Silloin sain noottia ja ihan aiheesta. "Ei sun pidä katso mitä sä et tehny, vaan mitä sä teit!"

Ja tämä on niin totta. Verratuna viikon muihin päiviin, olen tänään mennyt salille ja tehnyt siellä jotakin. Ja välillä pitää todellakin olla tyytyväinen, että teki sen vähän mitä teki! Se on aina enemmän kuin ei mitään! Etenkin tauon jälkeen treenamisen aloittaminen on aina vaikeampaa ja vaati hieman enemmän luonnetta kuin silloin, kun treeni on muodostunut tavaksi. Ja huonoissa päivissä on se hyvä puoli, että niistä voi aina vain parantaa! ;)

Sovimme huomiselle aamupäivälle lenkin ja sovimme myös, että olemme iloisia siitä, mitä teimme tänään. Go us!

-Eela