Eilen oli tarkoitus lähteä salille kakkostreenin merkeissä, mutta käden kramppaus olisi tehnyt suurimmat osat liikkeistä mahdottomiksi. Siksi päätimme sen sijaan lähteä 10 kilometrin kävelylenkille treenikaverin kanssa! Yleensäkin vammojen kanssa ei välttämättä kannata pysähtyä täysin; jos on mahdollista tehdä muunlaista treeniä (vamma ei esimerkiksi johdu yleistaudista niinkuin flunssa, tai vaadi muuten liikkumattomuutta) kannattaa ehdottomasti lähteä liikkeelle. Motivaatiota on aina vaikeampi löytää pidemmän tauon jälkeen. Mutta jos kyse on tosiaan vammasta tai sairaudesta, joka vaatii oikeaa lepoa, jää kotiin. Treeni väärässä paikassa aiheuttaa vaan sairauden pitkittymisen. Opettele kuuntelemaan kehoasi; milloin pysähtyminen on oikeasti tarpeellista ja milloin treenittömyys on oikeastaan vain laiskamadon aiheuttamaa! ;)
Lihaskramppiin tein eilen ensiapua niin, että lämmitin lihaksen kauratyynyllä (oma ihana kirahvini :) ja sen jälkeen tein avaavaa venyttelyä kipurajojen puitteissa. (esimerkiksi Mobilaatilta löytyy hyvä venyttelyopas). Lihaksen lämmitys on tärkeää, koska venytyksistä saa enemmän irti silloin. Venyttelyn jälkeen kuitenkin laitoin lihakselle uudestaan kylmää. Tästä asiasta ollaan montaa mieltä, mutta itse olen lukenut, että akuuttivammassa kuuma aiheuttaa enemmän kipuja lihaksen laajenemisen vuoksi. Siksi lihaksen uudelleen kylmentäminen auttaa kivun hallintaan. Tämä perustunee vanhaan ajatukseen "tuoreelle kylmää, vanhalle kuumaa", jota ET:n lääkäri Risto Laitila suosittelee. Duodecim suosittelee lähinnä kipulääkehoitoa eikä ota kantaa kylmään tai kuumaan hoitona, mutta ehdottomasti tukee ajatusta ettei tuleen saa jäädä makaamaan vaan kipeää kohtaa tulee liikuttaa kivun rajoissa.
Mutta tältäkin vältytään, kun muistetaan se venyttelyn kultainen sääntö: 5 sekunttia ennen, 10 sekuntia jälkeen ja 30 sekunttia illalla kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti